VOL 1
VOL 2
VOL 3
Salli hoivaa
Kuvia ja tarinoita enimmäkseen
anatoliankoiristani sekä muista eläimistäni. Mikäli ei toisin mainita, kaikki blogissani kuvatut koirat ja muut eläimet ovat tai ovat olleet minun.
Short tales and some pics mainly of my Anatolian Dogs plus other critters. If not otherwise stated, all the dogs and other animals pictured on this blog are or have been mine.
Text & photos © Kirsi Mäki
KirametFi @gmail.com
Friday, December 26, 2014
Sunday, December 21, 2014
Suvista Joulua
Wednesday, December 17, 2014
Sunday, November 16, 2014
Ja päivän Rinkeli :)
Innokkuuden puutteesta ei voi syyttää... ja siitä ihmeellinen, että ei törmäile päin, vaikka muuten liikkuu kyllä kuin tykinkuula tornadon sisällä: Luoksetuloa taas
Monday, November 10, 2014
Perro Caracteristico Rincón de Py - "Ringo" - Cimarrón Uruguayo
Akoille ihmeteltävää, kun taloon saapui mies. Kohta neljä vuotta täyttävä uruguayncimarron Ringo (om. Henriikka Rapila).
Ensivaikutelma parin vuorokauden jälkeen on, että erittäin hyvin pidetty, täyspäinen ja tasapainoinen uros. Kantava voima tuntuis olevan Täältä tullaan elämä! Höystettynä reippaalla lorauksella Happy Go Luckya. Ja koska anatolit elää koiramaailman Downton Abbeyssa, aiheuttaa moinen meno aristokraatti-Farhatissa lähes tauotonta kulmien kohottelua. Mutta vähitellen Farhiskin lämpenee ja eilen oli jo pientä riekuntaa ilmassa.
Muutama video:
Tykinkuula ja tyttöset
Ja löytyi myös voittaja Farhatille vastaamaan Aasimäen puutarhaosaston operatiivisesta puolesta... Karjakoiralla on näköjään vielä suurempi intohimo maisemointihommiin kuin laumiksella!
Luoksetulo hanskassa
Rodusta artikkeli
Mielenkiintoinen tutkimus
"This finding indicates that, compared to other breeds, Cimarron Uruguayo dogs have high genetic diversity. This diversity probably reflects the fact that the dogs that took refuge in northeastern Uruguay during attempts to exterminate the breed retained considerable genetic variability that was enhanced by natural crosses with wild animals, i.e., no artificial selection. In addition, since this breed is relatively new, it probably has not experienced the extensive selective pressure undergone by older breeds."
Kasvattajan sivut
Ensivaikutelma parin vuorokauden jälkeen on, että erittäin hyvin pidetty, täyspäinen ja tasapainoinen uros. Kantava voima tuntuis olevan Täältä tullaan elämä! Höystettynä reippaalla lorauksella Happy Go Luckya. Ja koska anatolit elää koiramaailman Downton Abbeyssa, aiheuttaa moinen meno aristokraatti-Farhatissa lähes tauotonta kulmien kohottelua. Mutta vähitellen Farhiskin lämpenee ja eilen oli jo pientä riekuntaa ilmassa.
Muutama video:
Tykinkuula ja tyttöset
Ja löytyi myös voittaja Farhatille vastaamaan Aasimäen puutarhaosaston operatiivisesta puolesta... Karjakoiralla on näköjään vielä suurempi intohimo maisemointihommiin kuin laumiksella!
Luoksetulo hanskassa
Rodusta artikkeli
Mielenkiintoinen tutkimus
"This finding indicates that, compared to other breeds, Cimarron Uruguayo dogs have high genetic diversity. This diversity probably reflects the fact that the dogs that took refuge in northeastern Uruguay during attempts to exterminate the breed retained considerable genetic variability that was enhanced by natural crosses with wild animals, i.e., no artificial selection. In addition, since this breed is relatively new, it probably has not experienced the extensive selective pressure undergone by older breeds."
Kasvattajan sivut
Tuesday, September 09, 2014
Farhatin ja Sallin kesäduuni
Farhatin ja Sallin kesä on mennyt enempi vähempi lapsenvahteina, Vapusta se urakka alkoi:
Kuvissakin näkyy hyvin laumanvartijan ja paimenkoiran erot suhtautumisessa siipikarjaan. Farhat on levollinen ja rauhoitteleva, ilme pehmeä, ja se lepää rentona tirppojen läheisyydessä, koska ei ole mitään ulkopuolista uhkaa näkyvissä eikä kuuluvissa. Farhis vaihtaa paikkaa sen mukaan, mihin tirpat liikkuvat. Salli taas kyttää ja painostaa olemuksellaan, pysyttelee pyrstötuntumassa ja pyrkii pitämään tirpat tietyllä alueella. Ei tosin härki yhtään, koska tietää, että mamman tirppoja ei piinata. :D
Elokuun vikalla viikolla kuoriutuivat viimeiset konehaudottavat tälle sesongille - myskisorsabaabit, jotka muuttivat suht saman tien oikealle omistajalleen. Farhat olisi kyllä ollut asiasta toista mieltä...
"Pidetään ne! Pidetään ne! Minä hoidan! Minä hoidan!"
Kuvissakin näkyy hyvin laumanvartijan ja paimenkoiran erot suhtautumisessa siipikarjaan. Farhat on levollinen ja rauhoitteleva, ilme pehmeä, ja se lepää rentona tirppojen läheisyydessä, koska ei ole mitään ulkopuolista uhkaa näkyvissä eikä kuuluvissa. Farhis vaihtaa paikkaa sen mukaan, mihin tirpat liikkuvat. Salli taas kyttää ja painostaa olemuksellaan, pysyttelee pyrstötuntumassa ja pyrkii pitämään tirpat tietyllä alueella. Ei tosin härki yhtään, koska tietää, että mamman tirppoja ei piinata. :D
Elokuun vikalla viikolla kuoriutuivat viimeiset konehaudottavat tälle sesongille - myskisorsabaabit, jotka muuttivat suht saman tien oikealle omistajalleen. Farhat olisi kyllä ollut asiasta toista mieltä...
"Pidetään ne! Pidetään ne! Minä hoidan! Minä hoidan!"
Tuesday, June 10, 2014
RIP Ior ja Reetu :(
Ior sairastui eilen ihan yhtäkkiä, ehdin saada eläinlääkärin paikalle, mutta Ior romahti sitten melkein heti käsiin. Ilmeisesti sisäinen verenvuoto, todennäköisesti kasvain tai jotain. Reetu lopetettiin sitten myös, koska oli sairastanut jo helmikuusta aineenvaihdunta-/lihasongelmaa, eikä parannusta ollut näkyvissä. Elivät yhdessä lähes koko elämänsä ja lähtivät yhdessä myös.
Reetu oli helppo ja herttainen poni. Elämänsä onnettoman alkutaipaleen ansiosta hieman arka, mutta aina kiltti ja kuuliainen.
Ior oli pieni kooltaan, mutta persoonana sitäkin valtavampi ja ehdottomasti unohtumaton. Ior, jos joku, olisi ansainnut kuolemattomuuden, mutta vaikka fysiikka hänet petti, niin veikkaan että pysyy kyllä kaikkien hänet tunteneiden mielessä.
6 kuukauden ikäisenä tammikuussa 2001.
Välillä miesten töissä hanslankarina kaljanjämiä pummaten.
Ja välillä hienona kutsuilla kravatti kaulassa.
Reetun lopettamiseen olin varautunut pitkin kevättä ja sitä vollottanut ja vatvonut vähän väliä, mutta Iorin menetys tuli ihan puskista. Mamman ikävä on hillitön. :(
Reetu oli helppo ja herttainen poni. Elämänsä onnettoman alkutaipaleen ansiosta hieman arka, mutta aina kiltti ja kuuliainen.
Ior oli pieni kooltaan, mutta persoonana sitäkin valtavampi ja ehdottomasti unohtumaton. Ior, jos joku, olisi ansainnut kuolemattomuuden, mutta vaikka fysiikka hänet petti, niin veikkaan että pysyy kyllä kaikkien hänet tunteneiden mielessä.
6 kuukauden ikäisenä tammikuussa 2001.
Välillä miesten töissä hanslankarina kaljanjämiä pummaten.
Ja välillä hienona kutsuilla kravatti kaulassa.
Reetun lopettamiseen olin varautunut pitkin kevättä ja sitä vollottanut ja vatvonut vähän väliä, mutta Iorin menetys tuli ihan puskista. Mamman ikävä on hillitön. :(
Tuesday, May 20, 2014
Tipuu ja rehuu ja leppoisaa sunnuntain viettoa
Ensin tehtiin vähän tuttavuutta
Ja sitten...
Tipi-tii, tipi, tipi, tipi-tii
kevät on
vallaton,
Tipi-tii, tipi, tipi, tipi-tii
lintunen
kertoi sen...
Housukanat irrottelee
Loppupäivä menikin sitten rennosti... Salli on ehkä auringossamakuun maailmanmestari. :)
Kasvari alkaa olla taas tupaten täynnä, muutama tomaatti ja muuta pientä sinne on vielä saatava survotuksi.
Timot tursuaa harson alla, juhannusperunat saattaa hyvinkin onnistua.
Ja sitten...
Tipi-tii, tipi, tipi, tipi-tii
kevät on
vallaton,
Tipi-tii, tipi, tipi, tipi-tii
lintunen
kertoi sen...
Housukanat irrottelee
Loppupäivä menikin sitten rennosti... Salli on ehkä auringossamakuun maailmanmestari. :)
Kasvari alkaa olla taas tupaten täynnä, muutama tomaatti ja muuta pientä sinne on vielä saatava survotuksi.
Timot tursuaa harson alla, juhannusperunat saattaa hyvinkin onnistua.
Subscribe to:
Posts (Atom)