Kurkkuvauvoja näkyy jo! :)
Kuvia ja tarinoita enimmäkseen
anatoliankoiristani sekä muista eläimistäni. Mikäli ei toisin mainita, kaikki blogissani kuvatut koirat ja muut eläimet ovat tai ovat olleet minun.
Short tales and some pics mainly of my Anatolian Dogs plus other critters. If not otherwise stated, all the dogs and other animals pictured on this blog are or have been mine.
Text & photos © Kirsi Mäki
KirametFi @gmail.com
Thursday, June 14, 2012
Friday, June 08, 2012
Istutuspäivä
Kaikki on nyt istutettu ja köynnöstäville laitettu nirunarut valmiiksi, sen kun kasvavat ja alkavat roikkumaan naruissaan.
Kasvimaalla avomaankurkkua, kesäkurppaa (Diamant & Parthenon), spagettikurppaa, jne.
Jotain keltaista tomaattia ja yksi Oxheart pihvitomaatti.
Parvekekurkku - tarkemmasta lajikkeesta ei havaintoa.
Lantakasan talvikurpat vaatimattomia vielä, mut eiköhän siellä loppukesästä ole taas massiivinen viidakko...
Yksi talvikurppa sai jäädä kasvimaan nurkkaan, mutta se on tarkoitus ohjata aidanraosta pellolle.
Ehhh... itsekasvatetuilla viidakkokurkuilla ehkä hetki menee vielä, ennen kuin alkavat kiipeilemään. :D
Ostoviidakot himpan pidemmällä ja ne joutuivatkin ulos pahaan maailmaan kasvamaan.
Kasvimaalla avomaankurkkua, kesäkurppaa (Diamant & Parthenon), spagettikurppaa, jne.
Jotain keltaista tomaattia ja yksi Oxheart pihvitomaatti.
Parvekekurkku - tarkemmasta lajikkeesta ei havaintoa.
Lantakasan talvikurpat vaatimattomia vielä, mut eiköhän siellä loppukesästä ole taas massiivinen viidakko...
Yksi talvikurppa sai jäädä kasvimaan nurkkaan, mutta se on tarkoitus ohjata aidanraosta pellolle.
Ehhh... itsekasvatetuilla viidakkokurkuilla ehkä hetki menee vielä, ennen kuin alkavat kiipeilemään. :D
Ostoviidakot himpan pidemmällä ja ne joutuivatkin ulos pahaan maailmaan kasvamaan.
Saturday, June 02, 2012
Kasveilua
Saturday, May 19, 2012
Ruukutusta & istutusta
Ruukutusasema. Vähän lähti taas käsistä taimien kasvatus, oma tarve taimille olisi noin kolme per laji, mutta jotenkin niitä nyt vaan taas on moninkertainen määrä... Lopuks himpan hyydytti ja runttasin tyynesti muutamia taimia per ruukku.
Joku vihreä ötökkä mönkii mun kasvarissa:
Paprikaa & päärynämelonia:
Joku vihreä ötökkä mönkii mun kasvarissa:
Paprikaa & päärynämelonia:
Thursday, May 17, 2012
Historian havinaa
Hisar Ladin 1985-1997 (Tarkan of Kanber x Gülperi of Dagistan). Ladin oli jotakuinkin täydellinen rotunsa edustaja mun silmissä, eikä pelkästään ulkomuodoltaan. Kasvattaja Natalka Czartoryska, om. Kirsti & Patrick Forsbom.
Tuzlaya Rezil (Hisar Yandik x Hisar Karyola) ja tyttärensä Azimli Karli. Karlin isä oli Ladin.
Azimli A-pentue, emä Rezil ja isä Hisar Liman (Ladinin veli). Taustalla norsuaa Agabey, vasemmalta oikealle Asil, Albay, Asker & Aslan ja tytöt Aktif & Ates.
Tuzlaya Rezil (Hisar Yandik x Hisar Karyola) ja tyttärensä Azimli Karli. Karlin isä oli Ladin.
Azimli A-pentue, emä Rezil ja isä Hisar Liman (Ladinin veli). Taustalla norsuaa Agabey, vasemmalta oikealle Asil, Albay, Asker & Aslan ja tytöt Aktif & Ates.
Kasvari alkaa olla valmis
Nyt on kärrätty lantaa joka lootaan kottikärryllinen. Ei pitäis tänä vuonna olla lannoituksesta kiinni, todennäköisesti käykin niin, että kaikki kuolee silkasta aasinpaskajärkytyksestä... :D Vielä yksi säkki multaa per loota, niin pääsee taimet purkeista pois.
Viiniköynnös Zilga, kavereiden kesken Winkku, on hieman vaatimaton vielä. :D Pitää löytää jostain iso tynnyri (sinkki, puu, jotain...) hälle somaksi ruukuksi.
Viiniköynnös Zilga, kavereiden kesken Winkku, on hieman vaatimaton vielä. :D Pitää löytää jostain iso tynnyri (sinkki, puu, jotain...) hälle somaksi ruukuksi.
Anatolianpaimenkoira -> anatoliankoira
Tänään huomasin, että nimenmuutos on mennyt Kennelliitossa läpi eli Koiranetissä näkyy rotuna anatoliankoira. Hieno juttu, vähentää sekaannusta - kun ei anatoli todellakaan ole mistään kohtaa paimentava koira. Pitäisi päivittää blogi ja kotisivut. Vähitellen...
Anatoliankoiraa laiskottaa...
Friday, May 04, 2012
Laumiksen omistamisesta silloin, kun kaikki ei menekään kuin Strömsössä...
Alim oli keskivertoa huomattavasti tiukempi anatolipoika - itsevarma maailmankuningas, joka ei kuvia kumartanut. Aggressioita löytyi kaikkia mahdollisia lajeja, mitä vaan yhteen koiraan saa mahdutetuksi. Alimia opiskellessa sai täyden oppitunnin niin dominanssiaggressiosta kuin myös resurssi- ja sijaisaggressiostakin. Oman alueen vartioiminenkin oli enemmän kuin tehokasta jo hyvin pienestä pitäen ja oma käsitykseni siitä, kuinka aikaisin totinen vartioiminen alkaa pennussa näkymään, muuttui täysin.
Päädyin Vappupäivänä viemään Alimin lopetettavaksi. Se ei pysynyt enää tarhassa, enkä voinut ottaa sitä riskiä, että se teloisi jonkun pihaan tulijan tai tuossa tiellä kulkijan. Vaikka asummekin melko syrjässä maatilalla, niin esimerkiksi pari viikkoa sitten tässä kävi yhden kaverin lapset Majblommaa myymässä. Olisipa ollut kiva, jos Alim sellaisessa tilanteessa olisi hyörinyt issekseen huseeraamassa pihamme reunoilla.
Jos meillä olisi joku pilipaliporoverkosta tehty tarhantekele, niin voisi syyttää omaa huolimattomuutta/saituutta, mutta kun tarha on tukevaa kaksi metriä korkeaa Multifort-verkkoa ja kunnolla kaivinkoneiden sekä viiden miehen voimin laitettu. Siinä on viimeiset 14 vuotta joka ikinen anatolimme pysynyt, myös ne tulisemmatkin tyypit. Ensimmäiset anatolimme pysyivät matalammassa riistaverkossakin, kunnes tarha ajan myötä täytyi uusia, ja yleensä anatolit pysyvätkin hyvin aidoissa. Alim oli huomaamattani kaivellut takasivustalle useammankin montun ja yhden reunalta saanut verkkoa vähän ylös. Hyvin vähän kyllä, mutta kai se sitten siitä oli mahtunut. No, siitä olisi selvitty kaivamalla maan alle lisää verkkoa. Mutta viimeinen niitti oli se, kun pellolla talon alapuolella oli kaksi kettua ja Alim kuumeni niin, että hyppiessään pääsi kyynärpäidensä varaan verkon päälle. Siitä sitten potki takajaloilla verkosta tukea ja oli tulossa yli, kunnes sain sen putoamaan takaisin tarhan sisäpuolelle. Eli en ole edes varma oliko se ne aiemmat kerrat tullut yli vai ali.
Kun Alim oli kerran keksinyt, että pois pääsee, niin skannailikin sitten intensiivisesti sieltä täältä, että mistäs lähtis. Olisin tietty voinut laittaa sille alta ja päältä katetun elementtibunkkerin, mutta onko se laumiksen elämää... Tai pitää sen kettingissä. Eipä sekään olisi ollut laumiksen elämää. Elämän laatukin merkitsee jotain, eikä vain se, että on elossa.
Kaikenlaisten sen muiden tempausten kanssa olin oppinut elämään (erilaiset aggret, Farhatin telomiset, muulle perheelle aggressiiviset uhittelut, jne), mutta se, että se pääsisi vahingoittamaan mahdollisesti pahastikin jotakuta sivullista... ei ei ei. Ja Alimin kohdalla kyse ei olisi ollut siitä, että JOS jotain tapahtuu vaan KUN jotain tapahtuu. Sen se oli osoittanut jo aiemmin.
En tosiaan muutakaan järkevää ratkaisua keksinyt, mutta ihan järjettömän syyllinen ja petturimainen olo. Ja valtava ikävä Alimia. Jos se olisi ollut minulle itselleni "paha" koira, mutta ei - vaikka Alim ei helppo koira ollut millään lailla, niin mammaa hän kovin rakasti. Alim oli kiihkeä ja tulinen sekä hyvässä että pahassa. Pentuna ja nuorena sen kanssa tiukasti marssijärjestyksistä "keskusteltiin" useampaan otteeseen ja tarkkana sain olla aina, mutta kun keskinäiset sävelet sille selkisivät, oli se enimmäkseen oikein mamman mussukka. Muille sitten kaikkea muuta, eikä se ollutkaan kuin minun käsiteltävissäni. Kaikkien ominaisuuksiensa summana Alim ei tiukemmaksikaan laumanvartijaksi ihan jokapäiväinen ilmiö ollut ja siinä vaiheessa, kun ei enää pysty takaamaan muiden turvallisuutta, on aika tehdä raskaita päätöksiä. Kasvattaja olisi halunnut Alimin takaisin Italiaan, mutta kaikki realiteetit huomioonottaen ymmärsi ratkaisun - vaikka pahalta hänestä, niin kuin meistä muistakin, tietenkin tuntuu nuoren koiran lopettaminen. Vastuun ja tällaisen koiran kierrättäminen ei vaan olisi ollut millään lailla järkevä eikä turvallinenkaan vaihtoehto.
Vituttaa ja surettaa niin, ettei veri kierrä.
Päädyin Vappupäivänä viemään Alimin lopetettavaksi. Se ei pysynyt enää tarhassa, enkä voinut ottaa sitä riskiä, että se teloisi jonkun pihaan tulijan tai tuossa tiellä kulkijan. Vaikka asummekin melko syrjässä maatilalla, niin esimerkiksi pari viikkoa sitten tässä kävi yhden kaverin lapset Majblommaa myymässä. Olisipa ollut kiva, jos Alim sellaisessa tilanteessa olisi hyörinyt issekseen huseeraamassa pihamme reunoilla.
Jos meillä olisi joku pilipaliporoverkosta tehty tarhantekele, niin voisi syyttää omaa huolimattomuutta/saituutta, mutta kun tarha on tukevaa kaksi metriä korkeaa Multifort-verkkoa ja kunnolla kaivinkoneiden sekä viiden miehen voimin laitettu. Siinä on viimeiset 14 vuotta joka ikinen anatolimme pysynyt, myös ne tulisemmatkin tyypit. Ensimmäiset anatolimme pysyivät matalammassa riistaverkossakin, kunnes tarha ajan myötä täytyi uusia, ja yleensä anatolit pysyvätkin hyvin aidoissa. Alim oli huomaamattani kaivellut takasivustalle useammankin montun ja yhden reunalta saanut verkkoa vähän ylös. Hyvin vähän kyllä, mutta kai se sitten siitä oli mahtunut. No, siitä olisi selvitty kaivamalla maan alle lisää verkkoa. Mutta viimeinen niitti oli se, kun pellolla talon alapuolella oli kaksi kettua ja Alim kuumeni niin, että hyppiessään pääsi kyynärpäidensä varaan verkon päälle. Siitä sitten potki takajaloilla verkosta tukea ja oli tulossa yli, kunnes sain sen putoamaan takaisin tarhan sisäpuolelle. Eli en ole edes varma oliko se ne aiemmat kerrat tullut yli vai ali.
Kun Alim oli kerran keksinyt, että pois pääsee, niin skannailikin sitten intensiivisesti sieltä täältä, että mistäs lähtis. Olisin tietty voinut laittaa sille alta ja päältä katetun elementtibunkkerin, mutta onko se laumiksen elämää... Tai pitää sen kettingissä. Eipä sekään olisi ollut laumiksen elämää. Elämän laatukin merkitsee jotain, eikä vain se, että on elossa.
Kaikenlaisten sen muiden tempausten kanssa olin oppinut elämään (erilaiset aggret, Farhatin telomiset, muulle perheelle aggressiiviset uhittelut, jne), mutta se, että se pääsisi vahingoittamaan mahdollisesti pahastikin jotakuta sivullista... ei ei ei. Ja Alimin kohdalla kyse ei olisi ollut siitä, että JOS jotain tapahtuu vaan KUN jotain tapahtuu. Sen se oli osoittanut jo aiemmin.
En tosiaan muutakaan järkevää ratkaisua keksinyt, mutta ihan järjettömän syyllinen ja petturimainen olo. Ja valtava ikävä Alimia. Jos se olisi ollut minulle itselleni "paha" koira, mutta ei - vaikka Alim ei helppo koira ollut millään lailla, niin mammaa hän kovin rakasti. Alim oli kiihkeä ja tulinen sekä hyvässä että pahassa. Pentuna ja nuorena sen kanssa tiukasti marssijärjestyksistä "keskusteltiin" useampaan otteeseen ja tarkkana sain olla aina, mutta kun keskinäiset sävelet sille selkisivät, oli se enimmäkseen oikein mamman mussukka. Muille sitten kaikkea muuta, eikä se ollutkaan kuin minun käsiteltävissäni. Kaikkien ominaisuuksiensa summana Alim ei tiukemmaksikaan laumanvartijaksi ihan jokapäiväinen ilmiö ollut ja siinä vaiheessa, kun ei enää pysty takaamaan muiden turvallisuutta, on aika tehdä raskaita päätöksiä. Kasvattaja olisi halunnut Alimin takaisin Italiaan, mutta kaikki realiteetit huomioonottaen ymmärsi ratkaisun - vaikka pahalta hänestä, niin kuin meistä muistakin, tietenkin tuntuu nuoren koiran lopettaminen. Vastuun ja tällaisen koiran kierrättäminen ei vaan olisi ollut millään lailla järkevä eikä turvallinenkaan vaihtoehto.
Vituttaa ja surettaa niin, ettei veri kierrä.
Monday, April 30, 2012
Hyvää ja huonoa...
Hyvät ensin eli kai mun on uskottava, että Alim on terve. :) Venteläkään ei nähnyt kuvissa mitään vikaa, ei sen paremmin lonkissa kuin nikamissakaan.
Ja sitten huonot, erityisen huonot, eli koko talven sairastelun jälkeen oli aika päästää Onni pois. :(
Itämainen lyhytkarva Kiramet All Alone Lucky Boy 2003 - 2012
Ja sitten huonot, erityisen huonot, eli koko talven sairastelun jälkeen oli aika päästää Onni pois. :(
Sunday, April 22, 2012
Thursday, April 19, 2012
Justiinsajuu...
Virallinen lonkkakuvaustulos A/A eikä pihaustakaan vinoudesta saati nikamamuutoksista... hämmentävää. :D
9 kuvan CD lähti Kankaanpäähän Kari Ventelälle katsottavaksi, eiköhän sieltä se lopullinen selvyys tule.
9 kuvan CD lähti Kankaanpäähän Kari Ventelälle katsottavaksi, eiköhän sieltä se lopullinen selvyys tule.
Thursday, April 05, 2012
Alimin lonkkakuvaus 300312
Lonkat itsessään vissiinkin ok, eläinlääkärin mielipide A/B. Näkee sit mitä virallinen lausunto on.
Mutta mutta... melkoisen vinoja kuvia eli ilmeisestikin vino lantio ja siitä johtuen eripariset lonkat - vasen huonompi. Epäsymmetrinen välimuotoinen lanne-ristinikama (asymmetric lumbosacral transitional vertebra). Ei kuullosta kivalta. Eikä varsinkaan se mitä vaivoja siitä mahdollisesti tulevaisuudessa on. Onneksi lonkat ovat lähtökohtaisesti ok, ei ehkä niin nopeasti tule tuohon vasempaan lonkkaan kulumaa. Noh, arvelua ei ole vahvistettu vielä eikä kuvannut elli sanonut lantiosta yhtään mitään, eli entistä suuremmalla jännityksellä odotamma lausuntoa Kennelliitosta.
Kassit jäi eläinlääkäriin samalla reissulla ja Alimin mielipide kaikesta?
"Kaada ittelles vaan. Uittu."
Kaappieläimet
Vaikka se niin suositeltua onkin tulla kaapista ulos, niin Onni ja äitinsä Valkkis ovat vannoutuneita kaappikissoja.
Käynnissä huriseva kuivauskaappi, mikä lämmin ja ihana asia...
Subscribe to:
Posts (Atom)