Hyvää ja huonoa...

Hyvät ensin eli kai mun on uskottava, että Alim on terve. :) Venteläkään ei nähnyt kuvissa mitään vikaa, ei sen paremmin lonkissa kuin nikamissakaan.

Ja sitten huonot, erityisen huonot, eli koko talven sairastelun jälkeen oli aika päästää Onni pois. :(

Itämainen lyhytkarva Kiramet All Alone Lucky Boy 2003 - 2012

Kevättä

Wannabe Uljas Musta & Kirjava Kaveri Pitkäkorva
a.k.a. PikkuPullat kiitää -> video.

Beach babe Salli Hangossa

Ja laumoittain sinivuokkoja

Justiinsajuu...

Virallinen lonkkakuvaustulos A/A eikä pihaustakaan vinoudesta saati nikamamuutoksista... hämmentävää. :D
9 kuvan CD lähti Kankaanpäähän Kari Ventelälle katsottavaksi, eiköhän sieltä se lopullinen selvyys tule.

Alimin lonkkakuvaus 300312

Lonkat itsessään vissiinkin ok, eläinlääkärin mielipide A/B. Näkee sit mitä virallinen lausunto on.

Mutta mutta... melkoisen vinoja kuvia eli ilmeisestikin vino lantio ja siitä johtuen eripariset lonkat - vasen huonompi. Epäsymmetrinen välimuotoinen lanne-ristinikama (asymmetric lumbosacral transitional vertebra). Ei kuullosta kivalta. Eikä varsinkaan se mitä vaivoja siitä mahdollisesti tulevaisuudessa on. Onneksi lonkat ovat lähtökohtaisesti ok, ei ehkä niin nopeasti tule tuohon vasempaan lonkkaan kulumaa. Noh, arvelua ei ole vahvistettu vielä eikä kuvannut elli sanonut lantiosta yhtään mitään, eli entistä suuremmalla jännityksellä odotamma lausuntoa Kennelliitosta.

Kassit jäi eläinlääkäriin samalla reissulla ja Alimin mielipide kaikesta?

"Kaada ittelles vaan. Uittu."

Kaappieläimet

Vaikka se niin suositeltua onkin tulla kaapista ulos, niin Onni ja äitinsä Valkkis ovat vannoutuneita kaappikissoja.

Käynnissä huriseva kuivauskaappi, mikä lämmin ja ihana asia...

Kevättalvista hilluntaa vol miljoona

Mä niiiiin vaanin sun.

Snowy fun!!!

Dead. Very dead.

Ja parit videot:

Playing I

Playing II

Hyvää Joulua!

Virallinen tulos 1-1

Nollat olis ollu tietty kivat :), mutta eipähän ole nivelrikkoa tahi muitakaan ällöjä muutoksia.

Hysteriaaaaaaa....

Nothing beats hypochondria! :) Alim was a bit off last week, it started with him not being his playful self and continued with some obvious moments of pain. My sense told me it was a strained neck muscle or something... but my vivid imagination visioned bone spurs in neck alternating with broken elbow and/or shoulder joints. So, off to the clinic we went to have his whole front xrayed. :D All xrays were neat & tidy, so after some euros later it was confirmed that it was just a strain. Alim is already back to his usual boisterous self. Farhat very much preferred him being a bit under the weather, tho. :D

Left shoulder

Right shoulder

Left elbow

Right elbow


Alim is rather a big boy (~83cm/33"), so it's nice to know that his joints in front are fine. Hips will be xrayed and evaluated when he's a bit older, but the elbow xrays above were sent to FKC for official evaluation. Results should come in a couple of weeks or so.

Alim ~13 kk

Mä olen niiiiiin viksu ja vilmaattinen.


Herkkiä hetkiä videolla: Alim & Farhat

Ja Farhiksen & Sandiksen herkkä hetki:

Satoa

Lappia

Yöjunalla Hesasta Kolariin ja sieltä autolla Karessuvantoon, josta sitten viikon aikana teimmä täsmäiskuja ympäriinsä - Enontekiöön, Kilpisjärvelle, Norjaan (Skibotn, Olderdalen) ja sinne tänne. Joka päivä käytiin Ruotsin puolella shoppailemassa, esim W Eliassonin lihatukussa. Huom tukku eli muut lastasivat takakontit täyteen, me käytiin harvasen päivä ostamassa pieni paketti milloin mitäkin poroa. Eikä hävettänyt yhtään. :D

Takaisin ajeltiin kahden yöpymisen taktiikalla länsirannikkoa pitkin.

Reissu-Salli junailee Kolariin. Ehkä maailman helpoin, reippain ja sopeutuvaisin koira. Ainakin mun koirista. :) Junamatka kesti lähes 15 tuntia ja hytti oli melko minimaalinen. Tampereella oli 18 minuutin pysähdys illalla n. 21.30, vauhdilla portaita ja käytäviä sinne tänne jotta päästiin ulos. Asemarakennuksen edestä löytyi muutaman neliön nurmikkokaistale - siihen pikapissa ja tukkasuorana takaisin junaan. Ei pal Salli nikotellut, vaikka esimerkiksi liukkaalla asemahallin lattialla luisti kiperässä kurvissa jalat alta.

Sallin motto:
"Wherever mom lays my foodbowl, there's my home." :D

Ensimmäisiä poroja.

Kilpisjärvelle tulossa.

Tuonne siis pitäisi kavuta. Tässä vaiheessa mietitytti, että miten ne kaikki kevään mittaan nautitut ja persieelle kertyneet mutakakut saa roudatuksi huipulle... Tupakanpolton lopettaminen on hieno asia. Joo-o. Mutta kuka helevetti tunkee korvikkeeksi mun kurkusta alas karkkia ja muuta herkkua jatkuvasti...

Jossain kohtaa näitä seitsemääsataaneljääkymmentä (740!) porrasta meinasi loppua usko.

Eikä se portaiden jälkeinen nousukaan ihan joka hetki naurattanut.

Mutta "lopussa kiitos seisoo" ja "huipulla tuulee" y.m. kliseet sopii tähän kohtaan kuin "tikku silmään".

Haikki-Salli Saanan huipulla.

Saanan portsut siestalla.


Alastulo tietty nopeampaa, mutta noiden portaiden jälkeen pohkeet kyllä suorastaan kirkui hoosiannaa pari päivää, joten keskityttiin automatkailuun - eli Norjaa:

Ja koska mun pohkeet eivät edelleenkään tykänneet kiipeilystä, vietettiin toinen välipäivä onkien ja lähiympäristöön tutustuen, esim Kuttasen dyynit katsastettiin. Ehkä myös vähän shoppailtiin, ainakin yksi pikkupaketti poroa sieltä Eliassonin lihatukusta. :D Jotain suveniirejakin tarttui matkaan (ja Pejkolle muutama torni nuuskaa... :)

Mato-ongella saatiin pieniä kaloja ja suuria kaloja sekä särkiä että ahvenia. Ja hauki!