Kiramet anatolianpaimenkoirat

Thursday, March 30, 2017

Joutsenhanhi

Joutsen- eli kyhmyhanhi on hanhirotu, joka polveutuu villistä kiinalaisesta joutsenhanhesta, toisin kuin muut kesyhanhet, jotka polveutuvat merihanhesta. Kesymuotoja on ollut olemassa useita satoja vuosia ja niitä on tullut Eurooppaankin jo 1700-luvulla. Villillä muodolla ei ole otsapattia ja kesymuodot ovat ihmisen jalostamana myös muuten hieman erilaisia ulkonäöltään, esimerkiksi raskasrakenteisempia. Villistä joutsenhanhesta on jalostettu parisenkymmentä eri rotua, kaikilla tunnusomaisena kyhmy otsalla, Suomessa tunnettujen versioiden lisäksi mm. kholmogorskyn hanhi. Suomessa kesymuotoa on kahta eri versiota - kiinalainen ja afrikkalainen. (Afrikkalaisella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Afrikan kanssa... ) Kiinalainen on hieman kevyempi ja sirompi, afrikkalainen raskaampi ja sillä on kaulapussi, molemmat versiot ovat ryhdikkäitä ja pystyasentoisia.

Hanhiani vuosilta 1990-2005, joutsenhanhien lisäksi myös pari skånea ja merihanhea.


Puhdasrotuinen skåneperhe keväällä 1991.


Nykyisiä joutsenhanhiani.





Joutsenhanhi on hanhiroduista herttaisimmasta päästä, keskimäärin helposti kesyyntyvä ja seurallinen. Jopa rasittavuuteen asti seurallinen, syliintunkeva häärä. :D Se puolustaa kyllä reviiriään, pesäänsä ja poikasiaan kuten muutkin hanhet, mutta ei yhtä aggressiivisesti kuin esimerkiksi skåne.



Joutsenhanhiperheen yhteishuoltajuutta, emot puolustaa ja uhkailee, mutta päälle eivät ole tulossa.

Video 1

Video 2


Joutsenhanhi on äänekäs, uroksilla on vähän laulavampi nuotti ja naaraat tyytyvät enempi töräyttelemään. Aamutervehdystä korkealta ja kovaa:

Video 1

Video 2


Ulkonäkökin on joutsenmainen pitkän kaarevan kaulan johdosta. Ruskeavärisillä on rodun erityispiirteenä tumma siima päälaelta alas selkään.



Kaikkein tunnusomaisin rotupiirre on otsapatti, mikä kasvaa iän myötä ja on vanhoilla uroksilla melko mahtavan kokoinen. Muut standardissa mainitut erityispiirteet ovat ryhdikäs rakenne ja pitkä elegantti joutsenmaisesti kaareutuva kaula.


Lapsilla on niiiiin kivaa, mutta hiton pieni uima-allas tässä huushollissa. :D

Vesileikit

Tuesday, March 28, 2017

Brahmahuumaa... :D


Brahmat herättävät aika ajoin kiinnostusta ja netissä kiertävät ”monsterivideot” :D eivät tätä kiinnostusta ainakaan vähennä.

Monsterivideo 1

Monsterivideo 2

Kuvakulmilla ja hidastuksilla saa hyviä efektejä aikaan, eivät brahmat oikeasti ihan noin extremejä ole kuten videolla esitetään. Omat brahmakukkoni ovat noin 70 cm korkeita ja painavat 5-7 kiloa, kokoverrokkina 70 cm korkeaa kompostiverkkoa ja 200 l tynnyri.




Suomessa on useammanlaista linjaa brahmoissa, myös kooltaan suurempaa ja pienempää. Vaikka yksilötasolla on tietysti jonkin verran vaihtelua, ovat tuontilinjaiset pääsääntöisesti kookkaampia kaikissa väriryhmissä, erityisesti saksalaistyyppiset. Britit suosivat perinteisempää mallia, mikä on matalampi ja pyöreämpi rakenteeltaan, eikä niillä myöskään ole yhtä huomattavia jalkasulkia (vulture hocks on standardissa virhe). Omani ovat lähempänä saksalaistyyppiä: korkeita ja ryhdikkäitä.



Brahmat ovat siis suurikokoisia ja sen lisäksi myös äärimmäisen komeita, herttaisia, rauhallisia, helposti kesyyntyviä ja sopuisia parvessa.



Yleensä ne ovat myös hyviä hautojia ja emoja, kukotkin ovat lempeitä tipuille.



Niitä on myös helppo pitää muiden rotujen kanssa samassa parvessa, esimerkiksi kääpiörotujen, koska brahmakukot eivät yleensä hätyyttele pikkukanoja. Keskimäärin ovat siis edellä mainitun kaltaisia, mutta poikkeaviakin yksilöitä joukkoon kuitenkin mahtuu – ärhäköitä kukkoja, huonoilla emovaistoilla varustettuja kanoja, jne.



Paksun höyhenpeitteen, jalkasulkien ja pienten harjojen/helttojen ansiosta ne ovat myös suht kylmänkestäviä.



Brahmat ovat harrastelintuja, koristekanoja, tuottavuutta ajatellen ne ovat melko vaatimattomia munijoita. Näin kevätkaudella tulee kuitenkin keskimäärin 5 munaa per viikko, kunnes matamit innostuvat hautomaan – mikä on niiden mielipuuhaa. :D Munissa on ruskean eri sävyjä eli lähes pinkistä tummaan pilkulliseen (kuvassa myös araucanan vihreitä sekä parin muun rodun valkoisia munia).

Tirlittani & Tarlattani

Huonoja puoliakin löytyy - pahimpina jättikokoon liittyvät terveysongelmat: esimerkiksi kasvuaikaiset jalkaongelmat sekä sydänperäiset äkkikuolemat. Keskimäärin brahmat eivät olekaan erityisen pitkäikäisiä, viisivuotias kana, ja varsinkin erityisen suuri kukko, on jo melko harvinainen. Brahmat tarvitsevat melko paljon lattia-alaa, koska ne eivät pahemmin tasohyppele eivätkä lennähtele sirosti orrelta toiselle. :D Toisaalta ne ovat rauhallisia, myös liikkeissään (paitsi kun tarjoillaan makupaloja…) ja pysyvät matalissa aidoissa. Rehunkulutus on tietysti myös suurempaa kuin pienemmillä roduilla.



**********************************************

VÄREISTÄ JA KUVIOISTA


Brahmakanta ja erityisesti eri värikannat ovat Suomessa hyvin pieniä, sisäsiittoisuus on ongelma. Suunnitelmallisuudella ja yhteistyöllä muiden kasvattajien kanssa on kuitenkin mahdollista saada kantoja laajenemaan. Esimerkiksi buff columbian ja lemon pyle ovat samaa väriryhmää ja niitä voi jalostaa yhdessä värien tai rotutyypin kärsimättä, normaaleja jalostusperiaatteita noudattaen.

Kevään 2018 nuoret jalostuskukot - lemon pyle.



Ja buff blue columbian.



Edellisiä sukupolvia:


Uutta sukua ja polvea useammassa värissä kasvamassa keväälle 2019.


Red pyle eli oikeammin splash partridge.


Erivärisiä partridge-tipuja.


Brahmatiput rallaa 1

Brahmatiput rallaa 2

Lemon pyle -parvessani on myös dominanttivalkoista geeniä, mikä tekee osasta jälkeläisiä kokovalkoisia (enemmänkin kermanvaaleita), ne ovat mielestäni erityisen kauniita ja jätän tarkoituksella niitä muutaman siitosparveen. Liian montaa ei kuitenkaan kannata parvessa pitää, ettei ennen pitkää häviä alkuperäinen väritys. Näistä kermanvaaleista saisi jalostetuksi kirkkaanvalkoisia risteyttämällä light brahman kanssa (hopea). Myös light brahma blue columbianista saa jalostetuksi valkoisia, periytymismekaniikka lyhyesti: sininen väri tuottaa splashia (valkokirjavuutta) ja nämä hopeavalkoiset ovat ns. äärisplasheja, splash lighteja.

Dominanttivalkoinen lemon pyle -parvesta.



Lighteissa (black & blue columbian) on jalostuksen kannalta vähän parempi tilanne, koska niissä on viime vuosien tuontien lisäksi myös vanhempaa suomalaista kantaa.



Light brahma blue columbian kukko.



Light brahma black & blue columbian kukot.



Extrakaunis Sanni The HanhiKana on myös light brahma blue columbian. Sanni halusi kulkea hanhena hanhien joukossa, kunnes talven aikana suostui vihdoin kanottumaan.



Vanhastaan Suomessa on "hopea"/dark brahmaa ja kultabrahmaa, myös uusia tuonteja on tullut. Omia "hopea" (dark/silver partridge) ja kultabrahmojani 90-luvulta.



Muita puhdasrotuisia värimuunnoksia Suomessa on mm. isabellaa, mustaa, sinistä, splashia, cuckoota, blue & splash partridgea ja BSO:ta. Edellä mainittujen lisäksi on tietenkin liuta sekavärisiä ja paljon myös sekarotuisia. Brahmalla on kuitenkin tietyt selkeät rotupiirteet, minkä perusteella ne erottaa muista jättikanoista. Ja vaikka sisäsiittoisuus on uhka, olisi kuitenkin hyvä säilyttää eri värimuunnoksetkin, eli suunnitelmallista kasvatusta tarvitaan.

**********************************************

STANDARDISTA


Standardin mukaisia erityispiirteitä on mm:
- suuri koko, rotevuus, ryhdikäs pystyasento
- herneharja/peacomb eli matala nystyräinen harja kolmessa rivissä
(ei korkea, ei nousevia piikkejä), valitettavan usein näkee virheellisiä harjoja, mikä herättää kysymyksiä puhdasrotuisuudesta
- keltainen ihonväri
- runsaat jalkasulat, runsas höyhenpuku, höyhenpuvun kaartuvat linjat esimerkiksi kukon pyrstössä

Tyypillinen harja.


Pohjoismaisen Standardin hyväksymät värit:
- valkoinen
- sininen
- musta
- light black columbian & blue columbian
eli valkoinen mustalla tai sinisellä columbian-kuvioinnilla
- buff black columbian & blue columbian
eli keltainen mustalla tai sinisellä columbian-kuvioinnilla
- gold partridge eli kultariista eli kullanpunertavanruskea mustin osioin/kuvioin
- blue partridge eli sinikulta/siniriista eli kullanpunertavanruskea sinisin osioin/kuvioin
- dark/silver partridge eli tumma "hopea" eli tumman hopeanharmaa mustin osioin/kuvioin
- blue silver eli sinihopea eli vaalean hopeanharmaa mustin osioin/kuvioin
- cuckoo eli raidallinen

Columbian-kuvioinnin pitäisi olla selkeä, ei suttuinen, eli väri ei saa "valua" selkään. Lightilla kropan pitää olla puhtaan hopeanvalkoinen ja väriä vain kauluksessa/häkilässä, pyrstössä, siipien kärjissä ja jalkojen sivuissa, buffeilla vastaavasti kroppa puhtaan keltainen. Pohjavärin eli untuvan pitää kuitenkin olla tummaa ja silloin tällöin kannattaa käyttää jalostukseen jopa hieman suttuisen värisiä yksilöitä, ettei linnuista tule liian valkoisia ja columbian-kuvio katoa. Lievä kellertävyys hopeanvalkoisten lintujen selkämyksessä ei ole värityksestä johtuvaa epäpuhtautta, vaan voi olla joko sään vaikutusta (sade, aurinko, UV-säteily) tai jos käyttää kanalassa turvetta tai muuta värjäävää kuiviketta.

Partridge brahman pencilled-kuviointi ei näy kukossa, mutta kanan pitäisi olla kaikissa väreissä mahdollisimman täydellisesti kuvioitunut, sekä rintamus että ylös pyrstön alkuun asti. Perinteisesti parvissa on näyttelykykot erikseen, täydellinen näyttelyissä menestyvä musta- tai sinirintainen partridge-kukko ei periytä hyvää kuviota. Jalostukseen sopii paremmin kukko, jonka rintamuksessa näkyy pientä kuviointia - näitä kutsutaan "pullet breeder" -kukoiksi, koska niiden kanajälkeläisillä on hyvä ja täysi kuviointi.

Muita värejä ja kuvioita löytyy maailmalta paljonkin, esimerkiksi salmon, laced, mottled, jne, jne - mutta ne eivät vielä ainakaan ole Pohjoismaisen Standardin mukaisia, kuten ei myöskään lemon pyle. Uusia projekteja on myös käynnissä jatkuvasti, mm. friseerattua brahmaa on ollut jo jokunen vuosi. Brahmasta on myös kääpiöversio, mitä nykyisin löytyy Suomestakin.

Kuvagalleria eri väreistä


**********************************************

HISTORIASTA


Alla linkki teokseen brahman (ja jättikochinin) alkuvaiheista. Kirja on vuodelta 1874 ja kirjoittajana rodun uranuurtajiin lukeutuva George Burnham, joka lähetti lintujaan myös kuningatar Victorialle lahjaksi Englantiin vuonna 1852. Näistä linnuista lähti käyntiin rodun harrastus Englannissa, mutta brahma on siis alkujaan Aasiasta Amerikkaan vietyjen suurten taistelutyyppisten kanojen kantaa. Tästä kannasta amerikkalaiset loivat brahma-rodun, jota on kasvatettu standardin mukaisesti vuodesta 1874 (American Poultry Association Standard of Perfection). Ensimmäiset standardiin hyväksytyt variaatiot olivat light & dark.

The China Fowl - Shanghae, Cochin & Brahma - by George P. Burnham 1874


Historiasta ja nykypäivästä kertova Sigrid van Dortin upea Brahma-kirja satoine kuvineen.

The Brahma Book


**********************************************

POIKASTEN TUNNISTAMISESTA


Brahmapoikasten sukupuolien tunnistaminen on joskus vaikeaa, erityisesti niillä väriversioilla, millä molempien sukupuolien aikuispuku on saman värinen (mm. columbianit, splashit ja yksiväriset). Perusväristen kuviollisten tunnistus on helpompaa, koska kukkovärejä alkaa näkymään jo neliviikkoisilla. Kukkotipujen ryhdikkyys sekä pidemmät jalat tietyissä linjoissa antavat osviittaa kaikissa väreissä.

Seuraavissa kuvissa on kuviollisia eli partridge-poikasia 4-viikkoisena. Kanatiput pysyvät raidallisina, kunnes raidat alkavat kehittyä pencilled-kuvioksi muutaman kuukauden ikäisenä, ja niiden väri pysyy samana tipusta aikuispukuun. Kukkotipuissa alkaa näkymään kukkovärejä, ensin mustaa.

Edessä gold partridge kanatipu ja vasemmalla dark & gold partridge kukkotiput.

Dark partridge kukkotipu, mustaa alkaa näkyä leveämpinä alueina verrattuna kanan ohuisiin raitoihin.

Vasemmalla gold partridge kanatipu ja oikealla dark partridge kukkotipu.


Samoja poikasia 6-viikkoisena, kukkovärit ovat jo selvät ja kukkotipujen raidoitus alkaa häviämään.

Blue partridge kukkotipu. Värin lisäksi ryhti ja asenne alkaa olla kohdillaan. :D

Gold partridge kukkotipu, mustan lisäksi näkyy jo hyvin aikuispuvun punaista väriä.

Dark partridge kukkotipu, mustan lisäksi alkaa näkyä aikuispuvun hopeaa.

Dark partridge kanatipu, väri on ja pysyy tasaisena, raitakuvio ei vielä ole lähtenyt kehittymään pencillediksi.

Kuviollisten "kleopatran silmäviiva" -tunnistus:
Kanalla viiva, kukolla ei. Molemmat vuorokauden ikäisiä blue partridge tipuja.


Columbianeja, splasheja (esim. lemon pyle) ja yksivärisiä ei kovin varmasti erota toisistaan alle 10-viikkoisina, sen jälkeen tunnusmerkkejä on mm pyrstö. Kukoilla alkaa myös heltat kasvamaan ja punoittamaan. Ja esimerkiksi buff-kukoilla alkaa päällisulat vähitellen muuttumaan kiiltävämmiksi ja tummemmiksi, kanat ovat vähän haileamman värisiä. Lemon pylet ovat värin puolesta vielä vaikeampia, mutta niissäkin kukoilla on vähän tummempi ja kiiltävämpi sävy hartioilla. Joidenkin yksilöiden sukupuolileima on niin epätyypillinen tai kehitys niin hidasta, ettei meinaa erottaa millään, mutta onneksi yleensä käy niin päin, että kukko muuttuu myöhemmin kanaksi. :D Olenkin pari kertaa myynyt lähes kolmikuisia kukkopoikia, jotka sittemmin ovatkin "muuttuneet kanoiksi", ostajia ei yleensä haittaa muutos näin päin, kun saavat kanan kukon hinnalla. Kerran tutkailin yhtä "kukkopoikaa" reilusti yli kolmekuiseksi, ennen kuin myin sen. Toisen kasvattajankin kanssa sitä kukoksi arvuuttelimme ja myin sen sitten yhdelle harrastajalle, edullisemmin tietenkin, koska kukko. Vaan pah, sepä osoittautuikin myöhemmin kanaksi ja sen ostanut harrastaja ei tunnu pääsevän asian yli ollenkaan, vaan jaksaa paasata kaikille tekemästäni erheestä. Harmi juttu toki, että arvoin sukupuolen väärin, mutta alunperin hänelle ei ollut mitään väliä tipujen sukupuolilla, kunhan vaan sai ostaa tätä tiettyä väriä.


10-viikkoisesta light brahma blue columbian -kanasta havainnekuvat. Naama ei punota eikä heltat lärpötä.

Pyrstö suoraan takaa: reunasulat nousee kolmioksi, sisällä hörselösulkia.

Vähän sivulta: kolmio menee kiinni.

Sivulta pyrstö on tasainen, asento taaksepäin. Kukolla pyrstö nousee "sekavampana tuppona" suoraan ylöspäin.


10-viikkoinen buff brahma blue columbian -kukko.

Punottaa, punottaa.

Pyrstö häröttää.

Mikä tasainen kolmio?

Siipien päällä väri kiiltää.

Mä olen mies. Ryhdikäs. En mikään marjanpoimija.


Saman värin saman ikäinen kana, punottaa vähän, ei heltan alkuja.

Pyrstö tasaisempi.

Väri "matta".


**********************************************

KEVÄÄN 2019 JALOSTUSRYHMIÄ


- light brahma black & blue & splash columbian
- buff brahma black & blue & splash columbian eli lemon pyle
- partridge brahma dark sekä gold & blue & splash eli red pyle



Potpotpot video