Kiramet anatolianpaimenkoirat

Tuesday, March 28, 2017

Brahmahuumaa... :D

Sattuneesta syystä eli ilmeisesti ”monsterivideosta” :D johtuen on viime aikoina tullut tavallista enemmän kyselyitä brahmoista.

Monsterivideo 1

Monsterivideo 2

Kuvakulmilla ja hidastuksilla saa hyviä efektejä aikaan, eivät brahmat oikeasti ihan noin extremejä ole kuten videolla esitetään. Omat light brahma -kukkoni ovat noin 70 cm korkeita ja painavat noin 5 kiloa, kokoverrokkina 70 cm korkeaa kompostiverkkoa ja 200 l tynnyri.


Lemon pyle on usein hieman matalampi ja rakenteeltaan massavampi.


Suomessa on useammanlaista linjaa brahmoissa, myös kooltaan suurempaa ja pienempää. Vaikka yksilötasolla on tietysti jonkin verran vaihtelua, ovat tuontilinjaiset pääsääntöisesti kookkaampia kaikissa väriryhmissä.



Brahmat ovat siis suurikokoisia ja sen lisäksi myös äärimmäisen komeita, herttaisia, rauhallisia, helposti kesyyntyviä ja sopuisia parvessa.



Ne ovat myös hyviä hautojia ja emoja, kukotkin ovat lempeitä tipuille.



Niitä on myös helppo pitää muiden rotujen kanssa samassa parvessa, esimerkiksi kääpiörotujen, koska brahmakukot eivät yleensä hätyyttele pikkukanoja. Keskimäärin ovat siis edellä mainitun kaltaisia, mutta poikkeaviakin yksilöitä joukkoon kuitenkin mahtuu – ärhäköitä kukkoja, huonoilla emovaistoilla varustettuja kanoja, jne.



Paksun höyhenpeitteen, jalkasulkien ja pienten harjojen/helttojen ansiosta ne ovat myös suht kylmänkestäviä.



Brahmat ovat harrastelintuja, koristekanoja, tuottavuutta ajatellen ne ovat melko vaatimattomia munijoita. Näin kevätkaudella tulee kuitenkin keskimäärin 5 munaa per viikko, kunnes matamit innostuvat hautomaan – mikä on niiden mielipuuhaa. :D Munissa on ruskean eri sävyjä eli lähes pinkistä tummaan pilkulliseen (kuvassa myös araucanan vihreitä sekä parin muun rodun valkoisia munia).

Tirlittani & Tarlattani


Huonoja puoliakin löytyy - pahimpina jättikokoon liittyvät terveysongelmat: esimerkiksi kasvuaikaiset jalkaongelmat sekä sydänperäiset äkkikuolemat, keskimäärin brahmat eivät olekaan erityisen pitkäikäisiä. Brahmat tarvitsevat melko paljon lattia-alaa, koska ne eivät pahemmin tasohyppele eivätkä lennähtele sirosti orrelta toiselle. :D Toisaalta ne ovat rauhallisia, myös liikkeissään (paitsi kun tarjoillaan makupaloja…) ja pysyvät matalissa aidoissa. Rehunkulutus on tietysti myös suurempaa kuin pienemmillä roduilla.



Brahmakanta ja erityisesti eri värikannat ovat Suomessa hyvin pieniä, sisäsiittoisuus on ongelma. Suunnitelmallisuudella ja yhteistyöllä muiden kasvattajien kanssa on kuitenkin mahdollista saada kantoja laajenemaan. Esimerkiksi buff columbian ja lemon pyle ovat samaa väriryhmää ja niitä voi jalostaa yhdessä värien tai rotutyypin kärsimättä, normaaleja jalostusperiaatteita noudattaen.

Tämän kevään nuoret jalostuskukot - lemon pyle.



Ja buff blue columbian.




Uutta sukua ja polvea useammassa värissä.


Red pyle eli oikeammin splash partridge.


Erilaisia partridge-kuvioisia.


Brahmatiput rallaa 1

Brahmatiput rallaa 2


Lemon pyle -parvessani on myös dominanttivalkoista geeniä, mikä tekee osasta jälkeläisiä kokovalkoisia (enemmänkin kermanvaaleita), ne ovat mielestäni erityisen kauniita ja jätän tarkoituksella niitä muutaman siitosparveen. Liian montaa ei kuitenkaan kannata parvessa pitää, ettei ennen pitkää häviä alkuperäinen väritys. Näistä kermanvaaleista saisi jalostetuksi kirkkaanvalkoisia risteyttämällä light brahman kanssa (hopea). Myös light brahma blue columbianista saa jalostetuksi valkoisia, periytymismekaniikka lyhyesti: sininen väri tuottaa splashia (valkokirjavuutta) ja nämä hopeavalkoiset ovat ns. äärisplasheja, splash lighteja.

Dominanttivalkoinen lemon pyle -parvesta.



Lighteissa (black & blue columbian) on jalostuksen kannalta vähän parempi tilanne, koska niissä on viime vuosien tuontien lisäksi myös vanhempaa suomalaista kantaa.



Light brahma blue columbian kukko.



Light brahma black & blue columbian kukot.



Extrakaunis Sanni The HanhiKana on myös light brahma blue columbian. Sanni halusi kulkea hanhena hanhien joukossa, kunnes talven aikana suostui vihdoin kanottumaan.



Päivi Ojalan buff black columbian kukko.


Sekä Päivi Ojalan buff blue columbian kukkoja.



Vanhastaan Suomessa on hopea/dark brahmaa ja kultabrahmaa, myös uusia tuonteja on tullut. Omia hopea- ja kultabrahmojani 90-luvulta.



Muita puhdasrotuisia värimuunnoksia Suomessa on mm. isabellaa, mustaa, sinistä, splashia, siniriistaa ja oranssiolkaista sinihopeariistaa. Edellä mainittujen lisäksi on tietenkin liuta sekavärisiä ja paljon myös sekarotuisia. Brahmalla on kuitenkin tietyt selkeät rotupiirteet, minkä perusteella ne erottaa muista jättikanoista. Ja vaikka sisäsiittoisuus on uhka, olisi kuitenkin hyvä säilyttää eri värimuunnoksetkin, eli suunnitelmallista kasvatusta tarvitaan.

Standardin mukaisia erityispiirteitä on mm:
- suuri koko, rotevuus, ryhdikäs pystyasento
- ns. herneharja eli matala nystyräinen harja kolmessa rivissä
(ei korkea, ei nousevia piikkejä)
- runsaat jalkasulat, runsas höyhenpuku

Tyypillinen harja.



Pohjoismaisen Standardin hyväksymät värit:
- valkoinen
- sininen
- musta
- light black columbian & blue columbian
eli valkoinen mustalla tai sinisellä columbian-kuvioinnilla
- buff black columbian & blue columbian
eli keltainen mustalla tai sinisellä columbian-kuvioinnilla
- kulta/riista eli kullanpunertavanruskea mustin osioin/kuvioin
- sinikulta/siniriista eli kullanpunertavanruskea sinisin osioin/kuvioin
- tumma hopea eli tumman hopeanharmaa mustin osioin/kuvioin
- hopea eli vaalean hopeanharmaa mustin osioin/kuvioin
- harmaaraidallinen

Columbian-kuvioinnin pitäisi olla selkeä, ei suttuinen, eli väri ei saa "valua" selkään. Lightilla kropan pitää olla puhtaan valkoinen ja väriä vain kauluksessa/häkilässä, pyrstössä, siipien kärjissä ja jalkojen sivuissa, buffeilla vastaavasti kroppa puhtaan keltainen. Pohjavärin eli untuvan pitää kuitenkin olla tummaa ja silloin tällöin kannattaa käyttää jalostukseen jopa hieman suttuisen värisiä yksilöitä, ettei linnuista tule liian valkoisia ja columbian-kuvio katoa. Lievä kellertävyys hopeanvalkoisten lintujen selkämyksessä ei ole värityksestä johtuvaa epäpuhtautta, vaan voi olla joko sään vaikutusta (sade, aurinko, UV-säteily) tai jos käyttää kanalassa turvetta tai muuta värjäävää kuiviketta.

Muita värejä ja kuvioita löytyy maailmalta paljonkin, esimerkiksi salmon, laced, cuckoo, mottled, jne, jne - mutta ne eivät vielä ainakaan ole Pohjoismaisen Standardin mukaisia, kuten ei myöskään lemon pyle. Uusia projekteja on myös käynnissä jatkuvasti, mm. friseerattua brahmaa on ollut jo jokunen vuosi. Brahmasta on myös kääpiöversio, mitä nykyisin löytyy Suomestakin.

Kuvagalleria eri väreistä


Alla linkki teokseen brahman (ja jättikochinin) alkuvaiheista. Kirja on vuodelta 1874 ja kirjoittajana rodun uranuurtajiin lukeutuva George Burnham, joka lähetti lintujaan myös kuningatar Victorialle lahjaksi Englantiin vuonna 1852. Näistä linnuista lähti käyntiin rodun harrastus Englannissa, mutta brahma on siis alkujaan Aasiasta Amerikkaan vietyjen suurten taistelutyyppisten kanojen kantaa. Tästä kannasta amerikkalaiset loivat brahma-rodun, jota on kasvatettu standardin mukaisesti vuodesta 1874 (American Poultry Association Standard of Perfection). Ensimmäiset standardiin hyväksytyt variaatiot olivat light & dark.

The China Fowl - Shanghae, Cochin & Brahma - by George P. Burnham 1874


Historiasta ja nykypäivästä kertova Sigrid van Dortin upea Brahma-kirja satoine kuvineen.

The Brahma Book


**********************************************

Brahmapoikasten sukupuolien tunnistaminen on joskus vaikeaa, erityisesti niillä väriversioilla, millä molempien sukupuolien aikuispuku on saman värinen (mm. columbianit, splashit ja yksiväriset). Perusväristen kuviollisten tunnistus on helpompaa, koska kukkovärejä alkaa näkymään jo neliviikkoisilla.

Columbianeja, splasheja (esim. lemon pyle) ja yksivärisiä ei kovin varmasti erota toisistaan alle 10-viikkoisina, sen jälkeen suht selkeitä tunnusmerkkejä on mm pyrstö. Kukoilla alkaa myös heltat kasvamaan ja punoittamaan. Ja esimerkiksi buff-kukoilla alkaa myös päällisulat muuttumaan kiiltävämmiksi ja tummemmiksi, kanat ovat vähän haileamman värisiä. Lemon pylet ovat värin puolesta vähän vaikeampia, mutta niissäkin kukoilla on vähän tummempi ja kiiltävämpi sävy hartioilla.


10-viikkoisesta light brahma blue columbian -kanasta havainnekuvat. Naama ei punota eikä heltat lärpötä.

Pyrstö suoraan takaa: reunasulat nousee kolmioksi, sisällä hörselösulkia.

Vähän sivulta: kolmio menee kiinni.

Sivulta pyrstö on tasainen, asento taaksepäin. Kukolla pyrstö nousee "sekavampana tuppona" suoraan ylöspäin.


10-viikkoinen buff brahma blue columbian -kukko.

Punottaa, punottaa.

Pyrstö häröttää.

Mikä tasainen kolmio?

Siipien päällä väri kiiltää.

Mä olen mies. Ryhdikäs. En mikään marjanpoimija.


Saman värin saman ikäinen kana, punottaa vähän, ei heltan alkuja.

Pyrstö tasaisempi.

Väri "matta".

0 Comments:

Post a Comment

<< Home